Synnyin 60-luvulla Kuopion keskussairaalassa, olin tosin rautalampilainen mutta siellä ei synnytysosastoa ollut. Rautalampi oli mielestäni mahtava paikka asua. Varsinaisesti en opiskellut vielä minkään instrumentin soittoa, kuuntelin naapurin pianon lumoavaa ääntä ja sain sitä itsekin tapailla. Melodica meillä taisi olla ja joku pahvihaitari. Lauleskelin kyllä paljon kotosalla ja kerhoissa, koulussakin esiinnyin joulujuhlassa triossa ensimmäisellä luokalla.

Muutimme Nilsiään eka luokan keväällä. Siellä aloitin pianonsoiton opiskelun naapurin pianolla, omaa ei vielä ollut. Toisella luokalla ollessani muutimme taas, olisiko ollut talvea. Enonkoskella musiikkielämä varsinaisesti aukesi minulle, pianonsoiton opiskelu jatkui ja yhdeksänvuotiaana sain aloittaa viulunsoiton Savonlinnan musiikkiopistossa. Saatiinpa oma pianokin.

Lauleskelin koulun kuoroissa ja kulttuurikilpailuissa, soitin viulua kaikennäköisissä iltamissa. Taisin olla 13-vuotias kun muutimme jälleen, tällä kertaa Rantasalmelle. Jatkoin yhä viulunsoittoa vaikka olinkin luvattoman laiska harjoittelemaan.Kyllä siitä jotain aina päähän jäi, sain kuitenkin suoritettua 1/3, 2/3 ja 3/3- peruskurssitutkinnot. Pianoa soittelin nyt ilman ohjattua opastusta. Suurempi innostus kokeilla kevyttä musiikkia vei kuitenkin mukanaan, taisin olla ensi kertaa lauleskelemassa Rantasalmen nuorisotalolla jonkun bändin kanssa joskus 15-vuotiaana. Kitaraan ihastuin rippileirillä ja sainkin vongattua nailonkielisen rippilahjaksi. Siitä sitten alkoi pikkuhiljaa sointujen tapailu. Olin jo lapsesta asti vääntänyt pianolla jonkinlaisia omia kappaleita mutta ensimmäisen kerran esitin julkisesti oman biisini taidetapahtumassa 17-vuotiaana, laulaen ja itseäni säestäen.

Olin vaihto-oppilaana 1981-82 Ohiossa Usa:ssa, siellä lauloin koulun kuorossa ja esiinnyin solistisesti joissain opinahjoni kekkereissä. Kuuntelin päivät pääksytysten mustaan musiikkiin erikoistunutta sprinfieldiläistä radiokanavaa .Lukion kuorossa Rantasalmella vedimme joulujuhlissa jotain gospelia ja sain olla solistina. Siitä innostus mustaan musiikkiin vain lisääntyi.

En jatkanut viulunsoittoa enää palattuani Suomeen, se oli oikeastaan loppunut jo kun läksin ulkomaille. Musiikki oli kuitenkin vääjäämättä äärimmäisen tärkeä osa elämääni, palattuani sain sitten tilaisuuden liittyä elämäni ensimmäiseen rokkibändiin Fargoniin laulusolistiksi. Teimme omakustannesinglenkin omista biiseistämme ja sehän tuntui aivan käsittämättömän hienolta Rantasalmi oli äärimmäisen hyvä paikka musiikillisesti, oli nuorisotalo soittokamoineen, kansalaisopistossa aktiivista toimintaa kursseineen jne. Osallistuin rumpujensoiton opiskeluun ja kevyen musiikin kurssille mikä poiki lisää bänditoimintaa. Perustimme Savonlinnan poikien kanssa Disfunction-bändin, ohjelmistoon kuului lähinnä funkya ja soulia.

Säveltelin biisejä, tein sanoja suomeksi ja englanniksi. Lähetin Kassu Haloselle jotain hikimankkademojani ja meinasin saada sydänkohtauksen kun Kassu soittikin ja halusi kuulla lisää. Jotenkin asia kuitenkin jäi. Kirjoitin ylioppilaaksi v.1984. En oikein tiennyt mitä haluaisin tehdä jatko-opiskelujen suhteen. Hain kielenkääntäjäksi Joensuun yliopiston alaiseen kielenkääntäjäinkoulutuslaitokseen sekä opiskelemaan Oulunkylän Pop-jazz-opistoon laulua. Pääsin molempiin , valitsin laulun ja Helsingin.

Olin jo saksankirjoitusten päätyttyä, samaisena päivänä, nostanut peukaloni ja liftannut Helsinkiin, minulla oli siellä tuttuja joiden nurkissa asustelin. Olin jo edellisenä kesänä ollut kesätöissä Mailer-nimisessä postitusfirmassa ja sinne pääsin nytkin. Mailerilla oli tuolloin kaiken alan taiteilijantoivoa hommissa, ainakin olen tunnistanut monia nykyäänkin taiteilevia ihmisiä jotka olivat duunikavereitani Mailerilla. Rantasalmi siis jäi 1984.

Opiskelin laulua ja musiikinteoriaa Ogelissa, sivuaineena rumpujensoittoa. Pääsin Eholle töihin, olin Unionikadun ja Kasarmikadun myymälöissä sekä Kuparipannussa Annankadulla hommissa. Löytyi bändikin Porvoosta, vaatimattomalta nimeltään Caesar. Kävin ahkerasti, ainakin kolme kertaa viikossa treeneissä Porvoossa. Rankkaahan se oli mutta hauskaa. Tehtiin omia biisejämme, äänitettiin nauhoja, keikkailtiin jonkun verran. Lähetimme jonkun nauhan Pedro Hietaselle. Olin tukehtua pullaan Ehon pullakaupan takahuoneessa kun Pedro soitti ja ehdotti tapaamista, jollakulla artistilla olisi kuulema hyviä suomenkielisiä biisejä tarjolla. Siitä lähti sitten Maria Doloresin ura liikkeelle, ensimmäinen "oikea" levytys sai päivänvalon vuonna 1986.

Dolores-kenkiin en oikein koskaan sopinut mutta se poiki paljon, ääni tuli kuuluville .Se avasi tien, sain tilaisuuden päästä mukaan muihinkin juttuihin ja aina joku homma poiki jotain lisää.Niinpä olen ollut monessa mukana tähän päivään asti ja toivottavasti saan olla edelleenkin. Olen keikkaillut lukuisien eri artistien kanssa, ollut mukana useilla kymmenillä levyillä, mainittakoon muutamia kuten Dave Lindholm, Liisa Akimof, Freud, Marx, Engels & Jung, Pelle Miljoona, Hector, Havana Black, Balls , Michael Monroe jne, tarkemman selonteon bändeistä löydät bändit-osiosta ja levytyksistä diskografiasta.

Mainittakoon vielä äänityshommat. Olin Radiomafiassa äänitarkkailijana v.2000 alusta vuoden 2002 loppuun ja siellä sain ilon ja kunnian olla miksaamassa maailmalle useita maamme eturivin orkesterien esityksiä. Myös ulkomaisia artisteja ja bändejä vieraili talossa tuona aikana paljon. Studio B-livessä esiintyi bändejä laidasta laitaan, isoja ja pieniä, akustisia ja sähköisiä kokoonpanoja.Musaa aina rootskamasta päivän hittibiiseihin.